Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Kadottettu Valo 2013

 

Treacherously movements are getting slower again. Family keeps me mooving, but I'll find my self to have a nap. Or I am not sleeping I am just still and feeling quilty. Then I continue again. Daily work, until I stay awake all night and wonder how can I make to the next working day. I drift from moment to another, but I hope for a hault. There is allways backdoor a bit open. If I can't make it I can walk through it into the void.

Salakavalasti taas liikkeet hidastuu. Perhe pitää minut liikkeellä, mutta löydän itseni päiväunilta. Tai enhän minä nuku. Olen vain hiljaa paikallani ja tunnen syyllisyyttä. Sitten taas jatkan. Niitä arkisia askareita, kunnes taas valvon läpi yön ja mietin miten jaksan työpäivän. Kuljen hetkestä toiseen, mutta toivon pysähtymistä. Aina on takaportti hieman raoillaan. Jos ei jaksakaan voi kulkea sitä kautta tyhjyyteen.

Rörelserna saktar av bakslugt. Familjen håller mig i gång, men jag befinner mig sovande mitt på dagen.  Eller jag sover ju inte. Jag bara ligger stilla och känner mig skyldig.  Sedan fortsätter jag igen. Vardagliga sysslor, innan jag åter vakar genom natten och grubblar på hur jag kommer att orka arbetsdagen. Går från en stund till en annan, men hoppas kunna stanna. Bakdörren är alltid lite på glänt. Om jag inte orkar, kan jag alltid gå genom den till tomhet.

Katja Juhola, Kadotettu Valo eli

yhteisöllinen taideteos Raaseporin Karjaalla ja Mustiolla.

 

Miten minä taiteilijana voin osallistua meidän hyvinvointiin?  

Olen työskennellyt viimeisen vuoden ajan taideprojektin parissa, joka käsittelee mielenterveyttä. Ehkä suurimman sysäyksen tälle taideprojektille antoi oman siskoni sairastuminen yli kolme vuotta sitten. Hänen sairastumisensa vaikutti todella paljon myös minuun ja tätä kautta alkoi kumpuileva polkuni mielenterveyden tärkeyteen. Huomasin myös muiden ihmisten kamppailevan näiden samojen ongelmien parissa. Eikä tätä sairautta edes huomaa, ennen kuin se on niin pitkällä, että joudut viemään ystäväsi sairaalahoitoon. Miksi me piilottelemme pahaoloa? Minun tapani käsitellä näitä asioita on taiteen tekeminen. Pidän psyykkistä hyvinvointia yhteiskuntamme tärkeimpänä asiana ja kuitenkin lähimmäistemme pahaolo levittää siipiään joka puolelle kysymättä aikaa, paikkaa tai varallisuutta.

Aloitin vuosi sitten työstämään tätä teema. Mietin elämääni ja asuinpaikkaani ja mietin miten keskustella tästä asiasta. Iso osa elämääni on ollut matkustaminen. Ehkä se myös on ollut minun henkireikäni tästä arkisesta aherruksesta, olla vain tarkkailijana vieraissa maissa -lähes aina kehitysmaissa. Olla Mrs Nobody ilman historiaa ja vain silmät avoinna. Olen myös taiteessani lähivuosina keskittynyt enemmän valokuvan käyttöön kuin maalien kanssa iloitteluun. 

Taideprojektini muodostuu 12 valokuvasta, jotka otin viime talvena Intian Himalajalta mielessäni tämä teoskokonaisuus. Mielenterveyden ongelmat ovat tämän hetken länsimaisen yhteiskunnan suurimpia haasteita. Perhe, suku tai kylä ei ole enää antamassa tukiverkkoa ja vaatimukset ovat kovin muuttuneet. Minä näen paljon onnea ja iloa ympärilläni matkustaessani, en tietenkään ole niin naiivi, ettenkö ymmärtäisi näissä yhteiskunnissa olevan myös paljon paljon enemmän ongelmakohtia kuin omassamme, mutta silti, ehkä se perheiden ja ihmisten läheisyys on kuitenkin kovin silmiinpistävää. En tiedä.

Taideprojektini kautta toivon lisää avoimuutta ja matalampaa kynnystä henkisen hyvinvoinnin keskusteluun. Mitä aikaisemmin saamme verkon putoavan alle, sen halvempaa se yhteiskunnallemme on.

Raaseporin kulttuurilautakunta myönsi rahoituksen projektilleni.
Keskustelin myös mielenterveystyön ammattilaisen kanssa ja sain häneltä apua tekstien sisältöihin. Suurimman panoksen teokselleni antoi kuitenkin siskoni. Puolet teksteistä, jotka teokseeni liittyvät ovat siskoni käsialaa, myös projektiini liittyvä ääniteos on siskoni kanssa yhteistyössä syntynyt.
Teokseni muodostuu kuva- ja tekstipareista, joissa tekstit käsittelevät meidän ongelmiamme arkisessa elämässä ja kuvat avaavat näköalan ja horisontin laajemmalle ajattelulle. Halusin teokseni pois galleriatilasta ja ihmisille päivittäin nähtäväksi. Teokseni löytyvät Mustion Siwasta, ja Karjaalta seuraavista paikoista: Työvoimatoimistosta, K-Supermarketista, Kirjaston alakerrasta Luckanin edestä, Kaipparin kirpputorin näyteikkunasta, Kukkakauppa Werthmannin näyteikkunasta, Terveyskeskuksesta, Restaurang KW, VNF-aulasta, Apteekista, Nordeasta ja Cafe Serendipity. Myöhemmin syyskuussa 7.- 8. voi teoksiin tutustua Konst Rundanin aikaan täällä Mustiolla. Luonnollisesti teokseni on kaksikielinen.

25.8 sunnuntaina kello 13.00 esittelen koko teokseni teille kaikille halukkaille Karjaalla Bio Pallaksessa. Länsi-Uudenmaan kulttuuriyhdistys on myös järjestänyt paikalle useita mielenkiintoisia keskustelijoita sekä kaikille mahdollisuuden jäädä esittelyn jälkeen katsomaan ilmaiseksi Kellokosken Prinsessan.

 

Katja Juhola Förlorat Ljus

samhällskonst i Karis och Svartå i Raseborg

 

Hur kan jag som en konstnär delta i vår välstånd?

De sista åren har jag arbetat med ett konstprojekt, som handlar mental hälsa.Jag började jobba med detta projekt efter min syster blev sjuk för drygt tre år sedan. Detta hade en stor inverkan på mig och jag började inse hur viktigt mental hälsa är.Jag märkte att många människor kämpar med likadana problem. Och man märker inte ens detta sjukdom innan det har gått så långt att du måste före din kompis till sjukhus.Varför gömmar vi vår  illamående?Mitt sätt att handla dessa saker är att göra konst. Psykisk västånd är en av de viktigaste saker i vår samhälle och ändå våra sprider sig överallt utan att fråga tid, plats eller förmögenhet.Jag började arbeta med temat för ett år sedan. Jag tänkte på mitt liv och hemort och hur kunde jag diskutera dessa problem. En stor del av mitt liv har bestått av resande. Kanske har det varit också ett andningshål från vardagslivet, att resa i främmansde länder – mest i u-länder -  och observera med öppna ögon utifrån som en Mrs Nobody utan förflutna. I de sista åren har jag konsentrerat mig mera i fotografin än målning i min konst.

Den här konstprojekten består av 12 bilder, som jag tog i vintras på min resa i Indiska Himalaya med tanke på ett konstnärlig helhet.Mentala problem är en av de största utmaningar i vårt västländska samhälle.Familjen, släkten och hemmabyn tillsammans ger inte längre samma trygghet och stöd medan olika krav har också förändrats. Jag ser mycket glädje och lycka omkring mig när jag reser. Naturligtvis är jag inet så naiiv att jag inte skulle förstå att dessa samhällen har också mera svåra problem. Men ändå människornas och familjemedlemmarnas närhet med varandra  är nånting som man ser varje dag. Genom mitt projekt hoppas jag att öka öppenhet och låga tröskel för en diskussion om mental välstånd. Ju tidigare får vi ett nät under den som håller på att falla desto billigare blir det också för samhället. Jag ville utställa mina verk i Karis på olika ställen som människor besöker varje dag.  Kultursekreteraren gav sitt full stöd på utställningen och jag fick understöd från Raseborg stads kulturnämd. Jag har diskuterat med människor som arbetar inom mentalvården och fick hjlp till innehållet av texterna på bilderna. Hälften av texterna fick jag dock av min syster. Också ljudinstallationen som ingår i helheten har jag gjort i samarbete med min syster.

Mitt verk består av bild- och textpar. Texterna handlar om våra problem i vardagslivet medan bilderna ger en vidare horisont för bredare tänkande. Alla texter är både på finska och svenska. Mina verk finns i: Siwa i Svartå, i Karis: arbetsförmedlingen, K-Supermarket, Luckan, Kaipparis loppis, Werthmanns, hälsocentralen, KW Restaurang, VNF, apoteket, Nordea och Café Serendipity. Den 7-8. september samlas alla verk i Svartå för en utställning som är en del av Konstrundan. Söndag den 25.8. kl 13.00 kommer jag att presentera projekten i Bio Pallas.

Länsi-Uudenmaan kulttuuriyhdistys arrangerat en diskussion med många intressanta deltagare. Till sist visas filman Kellokosken Prinsessa. Föreställningen är öppet för alla, fritt inträde.

-Katja Juhola www.katjajuhola.fi

 

 

 
©2017 Katja Juhola - suntuubi.com